Ajatus teokseen Grass is singing tuli ihmeellisimmistä äänestä, jonka olen koskaan kuullut.

  kuva: Minna Leinonen

Piccoloklarinetille ja harpulle (2020), sovitettu huilulle ja kanteleelle (2022).

Kesto: 6-7 minuuttia

Vuosia sitten syksyllä, aikaa ennen älypuhelimia, olin kesämökillä ystävieni kanssa. Kuulimme ulkona eriskummallista ääntä, joka tuntui nopeasti liikkuvan maassa. Ääni oli suhisevaa ja kihisevää, yllättävän voimakasta, ja siitä tuli mieleen maahisten kuiskinta. Meni hetki ennen kuin tajusimme, että äänen sai aikaan ruohon jäätyminen. 

Olen pitkään miettinyt, millä soitinyhdistelmällä yrittäisin tavoittaa tätä poikkeuksellista kokemusta. Aloitin piccoloklarinetin ja harpun yhdistelmällä ja jatkoin myöhemmin soinnin etsimistä huilulla ja kanteleella saman teoksen sovituksena. 

Grass is singing oli Fátima Boixin tilaus ja se on sävelletty Suomen Kulttuurirahaston ja TaiKen tuella, mistä kiitos.

Arvioita

Den starkaste intrycket gjorde dagens uruppförande, Minna Leinonens Grass is singing för Essklarinett och harpa – stycket finns även I en version för flöjt och kantele – so tecknades med all tänkbar finess och inlevelse av Fàtima Boix Cantó och Marcel Cara.

Leinonens music präglas inte sällan av ett påtagligt visuellt element och även denna gång fick jag känslan av att befinna mig inför en i toner fångad målning, eller snarast akvarell. Harpan nyttjades klangligt uppfinningsrikt och subtilt och intressant var därtill att notera piccoloklarinettens uttrycksfulla lägre register.

–Mats Liljeroos 12.3.2024, Hufvudstadsbladet

Voimakkaimman vaikutuksen teki päivän kantaesitys, Minna Leinosen Grass is singing es-klarinetille ja harpulle – teoksesta on myös versio huilulle ja kanteleelle – joka toteutui kaikilla kuviteltavissa olevilla hienouksilla ja eläytymisellä Fàtima Boix Canton ja Marcel Caran esittämänä.

Leinosen musiikista harvemmin puuttuu koskettava visuaalinen elementti ja myös nyt minusta tuntui kuin olisin sävelten vangitsemassa maalauksessa, tai pikemminkin akvarellissa. Harppua käytettiin soinnikkaasti, kekseliäästi, hienostuneesti ja kiinnostavasti ja sen lisäksi erityistä oli pikkoloklarinetin ilmaisuvoimainen matala rekisteri.

–Mats Liljeroos 12.3.2024, Hufvudstadsbladet

Nuotit